2007 olin töissä noin 10-12 tuntia päivässä, ja työmatkoihin
kului lisäksi vajaa kaksi tuntia tähän päälle. Viikonloppuisin olin lähes
poikkeuksetta ulkona, joko omalla keikalla tai auttamassa kaveria tapahtumansa
kanssa. Kotini oli käytännössä varasto, jossa kävin vain vaihtamassa vaatteet
ja nukkumassa, varasto josta maksoin yli puolet palkastani (ilman ulosottojakin
vuokra olisi ollut 2/5). Tilanne oli vähintäänkin absurdi: olin pakotettu maksamaan
vuokrassani asioista, joita en tarvitse. Halvemman asunnon olisi voinut saada
kaupungilta, mutta jonot niihin ovat älyttömät –kuten jotkut varmaan
tietävätkin. Tilanne vaati kuitenkin korjausta, ja pienen pohdinnan jälkeen
löysin siihen ratkaisun. Syksyllä muutin uuteen kotiin, jossa oli tilaa 50
neliötä ja vuokra vain 115€ kuussa. Yksi pieni ”mutta” ratkaisussani kuitenkin
oli. Se ei teknisesti ottaen ollut ihan täysin laillinen.
Mietitäänpä hieman asuntojen vuokrien hintakehitystä vuosien
varrella. Kun isoisäni aikoinaan muutti Helsinkiin, hän sai rakennuksilla
palkkaa kaksi markkaa tunnissa ja asui omakotitalosta vuokratussa yläkerrassa kymmenellä
markalla kuussa. Saa olla aika kovapalkkainen nykyään, jos haluaa, että viiden
tunnin palkka riittää kuukauden vuokraan. Keskiverto ihminen saa olla
onnellinen, jos asunnosta ei tarvitse maksaa viikon palkkaa enempää, ja monet
maksavat helposti kahden viikon palkan verran – ehkä jopa enemmän. Koeta siinä
sitten olla kultturelli ja harrastaa, kun palkasta menee pelkkiin
välttämättömiin elinkustannuksiin käytännössä kaikki.
Kysyntä ja tarjonta määrittelevät vuokrienkin hinnat, ja Helsingissä
on kysyntää enemmän kuin tarjontaa. Syitä voi olla kaksi: joko Helsinkiin
muuttaa liikaa ihmisiä, tai sitten Helsinki ei rakenna tarpeeksi nopeasti.
Käytännössä syy on näiden kahden yhdistelmä, eli tehoton kaavoitusjärjestelmä
yhdistettynä suureen muuttohalukkuuteen. Tähän ongelmaan olisi kuitenkin
olemassa ratkaisu, mutta jostain syystä päättäjät ovat haluttomia käyttämään
sitä. Miksi? Ei mitään hajua.
Vallalla olevan käsityksen mukaan ihmisten tarpeet ovat
samanlaisia, ja ilmeisesti oletetaan, että halutkin ovat. Kaikki haluavat kodin,
jossa on keittiö, sauna ja parveke. Näiden oletettujen halujen pohjalta on
määritelty, mitä pitää rakentaa ja missä saa asua. Sen määritteleminen, mitä
pitää rakentaa, on hyvä, ja rakennusmääräykset ovat toimiva tapa saada aikaa
hyvää jälkeä – yleensä, poikkeuksia toki on. Mutta se missä saa asua, on jotain
mikä ei mielestäni kuulu päättäjille.
Tästä päästäänkin takaisin asumisratkaisuuni. Minulla ei
ollut tarvetta keittiölle, sillä söin ehkä kerran kuussa kotona. Minulla ei
ollut tarvetta suihkulle, koska peseydyin töissä. Itse asiassa minulla ei
myöskään ollut tarvetta ikkunoille, käytinhän kotiani vain nukkumiseen. Ratkaisuni
oli siis vuokrata varasto erään talonyhtiön kellarista. Samassa kerroksessa oli
pesutupa, sauna ja vessa (siis kaikki tarvittava), mutta niistä ei tarvinnut
maksaa vuokraa ja myös sähkö kuului hintaan. Tämä oli tilanteeseeni ideaali
ratkaisu, joka vapautti huomattavan määrän kapitaalia käytettäväksi muuhun.
Minä halusin asua varastossa, ja asuinkin, mutta valitettavasti laki sanoo
muuta. Asuttamaani tilaan ei voi tehdä asuinhuoneiston
vuokrasopimusta, sillä laki asuinhuoneiston vuokraamisesta sanoo, että asunnon
täytyy olla asumiseen tarkoitettu. Eli jos talonyhtiö olisi saanut tietää,
olisi vuokrasuhteeni irtisanottu välittömästi. Uuden asunnon saaminen ei ole
millään tasolla nopea prosessi, joten irtisanomisen jatkuva uhka on lievästi
sanoen stressaavaa.
En nyt tietenkään sano että lain pitäisi sallia asuminen
ihan missä tahansa, mutta tiettyjä höllennyksiä siihen kyllä soisi. Pääkaupunkiseudullakin
on tällä hetkellä vapaana jopa yli 1 500 000 neliötä toimistotilaa, jota
ei kukaan pysty hyödyntämään. Yritykset eivät niihin halua muuttaa, asumiseen
niitä ei saa vuokrata - vaikka niistä käytännössä löytyykin kaikki samat fasiliteetit
kuin asumiskäyttöön tarkoitetuista asunnoista. Kaavamuutoksia ei myöskään saada
aikaiseksi riittävän nopeasti, jotta tiloja voisi remontoida. Tilanne on
absurdi.
Annan esimerkin, tosin salassapitovelvollisuuden takia en
voi kertoa kyseisen esimerkkirakennuksen tarkkaa sijaintia. Aivan Helsingin
ydinkeskustan tuntumassa on toimistorakennus, kyseisen rakennuksen kaikki tilat
kuuluvat samalle toimijalle. Muutama vuosi sitten toimija halusi säästää
kustannuksia ja pienensi työvoiman määrää ja teki henkilöstön
uudelleensijoittamisia, jolloin suurin osa toimistoista jäi tyhjilleen. Nykyään
tuosta rakennuksesta löytyy kolme täysin tyhjää kerrosta toimistohuoneita. Jokaisessa
kerroksessa on yli 30kpl 20-40 neliön kokoista toimistohuonetta. Näiden lisäksi
jokaisessa kerroksessa on lähes 80 neliön keittiö/ruokailutila, vessat ja
suihkut sekä toistasataa neliötä yhteiskäyttötilaa. Tiloista maksetaan vuokraa
mutta niitä ei voi käyttää mihinkään. Kerran vuorokaudessa käydään
tarkistamassa, että esimerkiksi putket eivät vuoda tai muuta sellaista.
Järkevää? Ei todellakaan. Tilat olisivat omiaan vuokrattavaksi esimerkiksi
opiskelija-asuntolatyyliseen asumiseen, mutta olisiko se laillista? Ei.
Pidetään niistä rakennusmääräyksistä edelleen kiinni, mutta
annetaan ihmisten itse päättää missä he haluavat asua. Kaikki kun eivät halua
tai tarvitse samaa. Samalla saadaan helpotettua asuntopainetta ja ehkä
vuokratkin saataisiin inhimilliselle tasolle, kun kysyntä alittaisi tarjonnan.
Toimistoissa kun ilmeisesti on tällä hetkellä tilaa parhaimmillaan yli
50 000 ihmisen verran. Monet toimistorakennuksista ovat lisäksi erilaisten
eläkesäätiöiden hallussa, joten olisihan se hyvä tulevaisuudenkin kannalta,
että eläkerahat toisivat tuottoa. Puhumattakaan siitä ylimääräisestä rahasta,
joka asumisen sijaan käytettäisiin palveluihin tai kulutushyödykkeisiin. Raha
mikä on pois asumisesta, on kuitenkin aina lisää jonnekin muualle.
Tarpeita on monenlaisia ja ne muuttuvat iän, ajan ja
elämäntilanteen mukaan. Meidän pitäisi pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, että omat
tarpeemme eivät ole samanalaisia kuin muiden tarpeet. On aika alkaa luopua
joistakin perusolettamuksista sen suhteen, mitä ihmiset tarvitsevat, ja lakata
tuputtamasta samaa muottia jokaiselle. On aika alkaa muuttaa sääntöjä
sellaisiksi, että jokaisella on mahdollisuus valita mitä tarvitsee ja mitä ei,
se jos mikä on tehokasta.
Niin ja se varasto: se tuli vuokralle sen takia, että
talonyhtiö irtisanoi edellisen vuokralaisen. Miksi? Hänkin oli asunut siinä.
Aiheesta lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti