torstai 11. helmikuuta 2016

Neljä seinää ja katto



2007 olin töissä noin 10-12 tuntia päivässä, ja työmatkoihin kului lisäksi vajaa kaksi tuntia tähän päälle. Viikonloppuisin olin lähes poikkeuksetta ulkona, joko omalla keikalla tai auttamassa kaveria tapahtumansa kanssa. Kotini oli käytännössä varasto, jossa kävin vain vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa, varasto josta maksoin yli puolet palkastani (ilman ulosottojakin vuokra olisi ollut 2/5). Tilanne oli vähintäänkin absurdi: olin pakotettu maksamaan vuokrassani asioista, joita en tarvitse. Halvemman asunnon olisi voinut saada kaupungilta, mutta jonot niihin ovat älyttömät –kuten jotkut varmaan tietävätkin. Tilanne vaati kuitenkin korjausta, ja pienen pohdinnan jälkeen löysin siihen ratkaisun. Syksyllä muutin uuteen kotiin, jossa oli tilaa 50 neliötä ja vuokra vain 115€ kuussa. Yksi pieni ”mutta” ratkaisussani kuitenkin oli. Se ei teknisesti ottaen ollut ihan täysin laillinen.

Mietitäänpä hieman asuntojen vuokrien hintakehitystä vuosien varrella. Kun isoisäni aikoinaan muutti Helsinkiin, hän sai rakennuksilla palkkaa kaksi markkaa tunnissa ja asui omakotitalosta vuokratussa yläkerrassa kymmenellä markalla kuussa. Saa olla aika kovapalkkainen nykyään, jos haluaa, että viiden tunnin palkka riittää kuukauden vuokraan. Keskiverto ihminen saa olla onnellinen, jos asunnosta ei tarvitse maksaa viikon palkkaa enempää, ja monet maksavat helposti kahden viikon palkan verran – ehkä jopa enemmän. Koeta siinä sitten olla kultturelli ja harrastaa, kun palkasta menee pelkkiin välttämättömiin elinkustannuksiin käytännössä kaikki.
Kysyntä ja tarjonta määrittelevät vuokrienkin hinnat, ja Helsingissä on kysyntää enemmän kuin tarjontaa. Syitä voi olla kaksi: joko Helsinkiin muuttaa liikaa ihmisiä, tai sitten Helsinki ei rakenna tarpeeksi nopeasti. Käytännössä syy on näiden kahden yhdistelmä, eli tehoton kaavoitusjärjestelmä yhdistettynä suureen muuttohalukkuuteen. Tähän ongelmaan olisi kuitenkin olemassa ratkaisu, mutta jostain syystä päättäjät ovat haluttomia käyttämään sitä. Miksi? Ei mitään hajua.

Vallalla olevan käsityksen mukaan ihmisten tarpeet ovat samanlaisia, ja ilmeisesti oletetaan, että halutkin ovat. Kaikki haluavat kodin, jossa on keittiö, sauna ja parveke. Näiden oletettujen halujen pohjalta on määritelty, mitä pitää rakentaa ja missä saa asua. Sen määritteleminen, mitä pitää rakentaa, on hyvä, ja rakennusmääräykset ovat toimiva tapa saada aikaa hyvää jälkeä – yleensä, poikkeuksia toki on. Mutta se missä saa asua, on jotain mikä ei mielestäni kuulu päättäjille.
Tästä päästäänkin takaisin asumisratkaisuuni. Minulla ei ollut tarvetta keittiölle, sillä söin ehkä kerran kuussa kotona. Minulla ei ollut tarvetta suihkulle, koska peseydyin töissä. Itse asiassa minulla ei myöskään ollut tarvetta ikkunoille, käytinhän kotiani vain nukkumiseen. Ratkaisuni oli siis vuokrata varasto erään talonyhtiön kellarista. Samassa kerroksessa oli pesutupa, sauna ja vessa (siis kaikki tarvittava), mutta niistä ei tarvinnut maksaa vuokraa ja myös sähkö kuului hintaan. Tämä oli tilanteeseeni ideaali ratkaisu, joka vapautti huomattavan määrän kapitaalia käytettäväksi muuhun. Minä halusin asua varastossa, ja asuinkin, mutta valitettavasti laki sanoo muuta. Asuttamaani tilaan ei voi tehdä asuinhuoneiston vuokrasopimusta, sillä laki asuinhuoneiston vuokraamisesta sanoo, että asunnon täytyy olla asumiseen tarkoitettu. Eli jos talonyhtiö olisi saanut tietää, olisi vuokrasuhteeni irtisanottu välittömästi. Uuden asunnon saaminen ei ole millään tasolla nopea prosessi, joten irtisanomisen jatkuva uhka on lievästi sanoen stressaavaa.

En nyt tietenkään sano että lain pitäisi sallia asuminen ihan missä tahansa, mutta tiettyjä höllennyksiä siihen kyllä soisi. Pääkaupunkiseudullakin on tällä hetkellä vapaana jopa yli 1 500 000 neliötä toimistotilaa, jota ei kukaan pysty hyödyntämään. Yritykset eivät niihin halua muuttaa, asumiseen niitä ei saa vuokrata - vaikka niistä käytännössä löytyykin kaikki samat fasiliteetit kuin asumiskäyttöön tarkoitetuista asunnoista. Kaavamuutoksia ei myöskään saada aikaiseksi riittävän nopeasti, jotta tiloja voisi remontoida. Tilanne on absurdi.

Annan esimerkin, tosin salassapitovelvollisuuden takia en voi kertoa kyseisen esimerkkirakennuksen tarkkaa sijaintia. Aivan Helsingin ydinkeskustan tuntumassa on toimistorakennus, kyseisen rakennuksen kaikki tilat kuuluvat samalle toimijalle. Muutama vuosi sitten toimija halusi säästää kustannuksia ja pienensi työvoiman määrää ja teki henkilöstön uudelleensijoittamisia, jolloin suurin osa toimistoista jäi tyhjilleen. Nykyään tuosta rakennuksesta löytyy kolme täysin tyhjää kerrosta toimistohuoneita. Jokaisessa kerroksessa on yli 30kpl 20-40 neliön kokoista toimistohuonetta. Näiden lisäksi jokaisessa kerroksessa on lähes 80 neliön keittiö/ruokailutila, vessat ja suihkut sekä toistasataa neliötä yhteiskäyttötilaa. Tiloista maksetaan vuokraa mutta niitä ei voi käyttää mihinkään. Kerran vuorokaudessa käydään tarkistamassa, että esimerkiksi putket eivät vuoda tai muuta sellaista. Järkevää? Ei todellakaan. Tilat olisivat omiaan vuokrattavaksi esimerkiksi opiskelija-asuntolatyyliseen asumiseen, mutta olisiko se laillista? Ei.

Pidetään niistä rakennusmääräyksistä edelleen kiinni, mutta annetaan ihmisten itse päättää missä he haluavat asua. Kaikki kun eivät halua tai tarvitse samaa. Samalla saadaan helpotettua asuntopainetta ja ehkä vuokratkin saataisiin inhimilliselle tasolle, kun kysyntä alittaisi tarjonnan. Toimistoissa kun ilmeisesti on tällä hetkellä tilaa parhaimmillaan yli 50 000 ihmisen verran. Monet toimistorakennuksista ovat lisäksi erilaisten eläkesäätiöiden hallussa, joten olisihan se hyvä tulevaisuudenkin kannalta, että eläkerahat toisivat tuottoa. Puhumattakaan siitä ylimääräisestä rahasta, joka asumisen sijaan käytettäisiin palveluihin tai kulutushyödykkeisiin. Raha mikä on pois asumisesta, on kuitenkin aina lisää jonnekin muualle.

Tarpeita on monenlaisia ja ne muuttuvat iän, ajan ja elämäntilanteen mukaan. Meidän pitäisi pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, että omat tarpeemme eivät ole samanalaisia kuin muiden tarpeet. On aika alkaa luopua joistakin perusolettamuksista sen suhteen, mitä ihmiset tarvitsevat, ja lakata tuputtamasta samaa muottia jokaiselle. On aika alkaa muuttaa sääntöjä sellaisiksi, että jokaisella on mahdollisuus valita mitä tarvitsee ja mitä ei, se jos mikä on tehokasta.

Niin ja se varasto: se tuli vuokralle sen takia, että talonyhtiö irtisanoi edellisen vuokralaisen. Miksi? Hänkin oli asunut siinä.

Aiheesta lisää:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti